Blogini elää! Olen syksyllä muuttanut työn perässä takaisin
Pohjois-Suomeen ja vaikka meillä hieno teatteri onkin, ei se korvaa niitä
kaikkia teattereja, joita pystyin Tampereelta käsin helposti saavuttamaan. En
myöskään usein löydä näytelmistä tarpeeksi sanottavaa blogikirjoitusta varten,
joten vaikka teatterissa olen käynyt, ovat mielipiteeni jääneet vain perheeni
iloksi (/ärsytykseksi). Nyt minulla olisi kuitenkin sanottavaa.
Kylmä murha on trilleri täydellisestä murhasuunnitelmasta ja
siitä miten parhaimmat suunnitelmatkaan eivät aina toimi. Näytelmän kahdessa
näytöksessä on hyvin erilaiset tunnelmat. Ensimmäinen näytös on verkkainen ja
keskittyy erityisesti murhan motiiveihin ja suunnitelman luomiseen. Tämä näytös
toi tahdillaan mieleen pohjoismaiset rikosdraamat. Toisessa näytöksessä
suunnitelma on toteutettu, mutta tulokset eivät ole ennakoidut, mikä johtaa
tahdin vaihdokseen näytelmässä.
Näytelmää luonnehditaan psykologiseksi trilleriksi ja sanoisin
sen olevan osuva kuvaus. Loppua kohti näytelmä sisältää useita nopeita
juonenkäänteitä, jotka saavat katsojan aivot käymään kierroksilla ja yrittämään
ennakoida seuraavaa mutkaa. Tämä voi johtaa joko siihen, että katsoja kokee
loppuratkaisun todella tyydyttävänä, koska ei itse keksinyt sitä, tai siihen,
että katsoja keksii oman loppuratkaisun, joka miellyttää häntä enemmän kuin
mitä lavalla näkee, mikä johtaa pieneen pettymykseen, vaikka todellisesta lopusta
pitäisikin. Itselleni kävi tämä jälkimmäinen, mutta en usko, että se olisi
ollut mitenkään vältettävissä, koska olen suuri rikossarjojen ja true crime
-podcastien kuluttaja ja olen myös käynyt yliopistossa kaksi rikostarinoiden
analysointiin liittyvää kurssia eli olen ohjelmoinut itseni tällaiseksi.
Vaikka olen tavallista kriittisempi rikostarinoita kohtaan
edellä mainitsemistani syistä, mielestäni Kylmä murha oli oikein hyvä näytelmä.
Kemin kaupunginteatterissa siihen oli onnistuttu luomaan juuri oikeanlainen
pahanenteinen tunnelma. Tarinan tapahtumapaikka eli huipputeknologialla
varusteltu luksusasunto oli myös saatu tuotua lavalle hyvin uskottavasti.
On minulla kuitenkin myös syytä kritisoida näytelmää. Nämä
syyt löytyvät itse tekstistä eivätkä niinkään toteutuksesta. Ensinnäkin tarina
vaatii todella paljon erityisiä olosuhteita toteutuakseen: täysin tyhjä
kerrostalo, asunto automatisoidulla teknologialla ja uhri, jota kenenkään ei pitäisi
kaivata useaan viikkoon. Näytelmää katsoessa tulee väistämättä mieleen, että
eikö olisi helpompiakin tapoja saada ihminen hengiltä. Toiseksi tarinassa otetaan
esille jonkin yliluonnollisen voiman vaikutus asunnossa, mutta tämä ei vaikuta
juoneen millään tavalla. Voisi ajatella, että se tuo tarinaan lisää
arvaamattomuuden tunnetta ja ahdistavuutta, mutta mielestäni tarina ei kaipaa
tuota lisää varsinkaan kun lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä tarinan
kannalta. Viimeinen ja mielestäni merkittävin puute tarinassa on se, että
naishahmot rajoittuvat yhteen lavalla esiintyvään ja toiseen tarinassa
mainittuun. Mielestäni tarina olisi saanut uusia ulottuvuuksia ja hyötynyt
useammasta juoneen aktiivisesti osallistuvasta naishenkilöstä. Omassa päässäni
kehittelemäni vaihtoehtoinen loppu tarinalle liittyikin juuri tähän asiaan,
mutta en ala nyt tänne kirjoittelemaan omia versioitani juonesta.
Tiivistetään tähän loppuun vielä, että suosittelen Kylmä
murha -näytelmän katsomista. Minun on vielä pakko huomauttaa, että näytelmässä
esiintyy runsaasti tekoverta, joten ota tämä huomioon, jos sinulla on
verikammo
Kommentit
Lähetä kommentti